Nuorten syrjäytyminen

Suomessa on eri arvioiden mukaan 50 000 - 70 000 nuorta syrjäytymisriskissä. Syrjäytyminen ja osattomuuden tunne on sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen tragedia, sillä yksittäinen syrjäytynyt nuori voi maksaa Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan elämänsä aikana 1,2 miljoonaa euroa julkiselle taloudelle.

Syrjäytyminen on terminä ongelmallinen. Se koetaan usein leimaavaksi ja ihmisiä heidän ulkopuoleltaan määritteleväksi. Yhteiskunnallisesta ilmiöstä on kuitenkin voitava puhua jollakin täsmällisellä tavalla, jotta ongelmaan voidaan vaikuttaa. Tässä yhteydessä syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteiskunnan normaaleina pidettyjen toimintamallien ja toiminnan ulkopuolelle jäämistä sekä osattomuuden kokemusta. Syrjäytyminen on usein pitkä prosessi, jossa riskit ja niiden kasautuminen johtavat ongelmallisiin olosuhteisiin, köyhyyteen ja hyvinvointivajeisiin eri elämän osa-alueilla.

Olemme jakaneet syrjäytymisen osa-alueet alateemoihin. Tilannekuva kuvaa ilmiön laajuutta sekä tutkimusten mukaan tärkeimpiä syrjäytymisriskiä nostavia muuttujia. Muut alateemat nostavat esiin muita syrjäytymiseen vaikuttavia riskitekijöitä, mutta myös erilaisten ennaltaehkäisevien ja korjaavien palveluiden tunnuslukuja.

Nuorten syrjäytyminen -ilmiö on rakennettu Aluehallintoviraston, THL:n, Nuorisotutkimusseuran sekä kuntien virkamiehistä koostuvan poikkihallinnollisen työryhmän yhteistyössä.